Vaikeuksien kautta voittoon!

Moi!

Kaikki alkoi unettomalla yöllä. Kello löi puolta viittä tiistai aamulla, kun Helsinki-Vantaalle saapui kaksi väsyneen hermostunutta blondia.

Saavuimme onnistuneesti Frankfurtiin ja matka-oppaamme Linda sanoi että: "Ei me mitään karttoja tarvita, Let's go with the flow." Viidentoista minuutin harhailun jälkeen meinasi päästä itku. Mitä ihmettä me tehdään täällä seuraavat 12 tuntia. Mutta sitten...

... Löydettiin kulmakahvila, josta suuntasimme hotellille ja Sini pyysi kartan. Kartan avulla pääsimme ihmisten ilmoille. Päätimme ensin suunnata shoppailemaan ja sen jälkeen tutustuimme vanhaan kaupunkiin. 

Suuntasimme pikkuhiljaa takaisin lentokentälle, onnistuneesti paikallisjunalla!! Ruoka ja uni olisi maistunut, ja siinä tilanteessa ruuaksi olisi toivonut jotain muutakin kun leipää ja makkaraa ja nukkuminenkaan ei lentokentällä ole mitenkään luksusta. Joku luultavasti salakuunteli keskustelujamme kentällä, sillä koneessa tarjoiltiin lihaa, ruskeaa kastiketta ja perunaa= oikeaa ruokaa. Perunaa ehti jo tulla ikävä, olimmehan me tehneet matkaa jo melkein vuorokauden.

Kun lento vihdoin ja viimein lähti kohti Larnacaa, ei muistikuvia. zzzZZzz 

klo 2.15 Sini herää kuulutukseen. "We are landing" ja potkii Lindankin hereille. Saavumme lämpimälle, mutta pimeälle Larnacan kentälle ja edessä reilun tunnin odotus bussia Limassoliin. Päästyämme Limassolin laitamille, otamme taksin kämpälle. Kohtaamme ensimmäisen ongelman, kun taksikuski ei ymmärrä osoitetta ja ajaa kuin hullu. Pääsimme elossa oikealle kadulle ja vain tunnin etuajassa, kysymys kuuluu "kehdataanko me oikeesti herättää se Lena jo nyt?" Kehdattiin. "Sieltä vastas mies..?!" Puolessa tunnissa kuitenkin oltiin kämpässä sisällä ja kaikki oli ok! Nyt unta palloon, koska edessä oli uusi päivä.

Keskiviikko 12.9.2012

Herättiin ja päästiin ulos kämpästä about niihin aikoihin kun siesta alkoi. Kaikki paikat oli melkein kiinni.. asiaa olisi ehkä auttanut jos olisimme lähteneet kävelemään oikeaan suuntaan. Käveltyämme kilometrin väärään suuntaan päätimme, että jäämme tähän kahvilaan "aamupalalle". Pyydettiin apua ja löydettiin ruokakauppa, joka oli kiinni. Ostimme pienestä putiikista kiskurihintaan kaiken mitä ensihätään tarvitsimme ja lähdimme kämpille nukkumaan. 

Illemmalla päätimme kokeilla onneamme ja lähteä eri suuntaan. Löysimme vanhaan kaupunkiin ja kaikki oli kiinni, koska oli keskiviikko, joka täällä tarkoittaa nähtävästi vapaailtaa. Onneksi kuitenkin löysimme yhden aukinaisen ravintolan Piazza Kontosouvlin, joka tarjosi hyvän ruuan ja mitä parhaimman palvelun. Saimme ensimmäisen kaverin Ronin. Hän lupasi esitellä meille kaupunkia ja olla meidän personal bodyguard. Lähdimme iloisin mielin kotiin nukkumaan.

Torstai 13.9.2012

Tänään heräsimme aikaisemmin ja suunnitelmissa oli hankkia netti ja prepaidit ja päästä rannalle. Ensimmäinen mutka tuli nettiä ostaessa... passit jäi kotiin. Lähdimme hakemaan passeja ja Lindaa piristi uudet kengät! Joimme aamukahvit Starbucksissa. 

Toinen takapakki oli postilaatikon kanssa, mihin meillä ei ole avainta ja jonne tulisi meidän nettilaskumme. Päätimme ottaa riskin ja ostaa nettiliittymän silti. Kuka tietää milloin saamme postilaatikkomme auki...

Päivä muuttui kuitenkin paremmaksi kun päätimme suunnata syömään, shoppailemaan ja rannalle. 

Rannalla löhöilyn jälkeen päädyimme istumaan kantikseemme kahville uusien kavereidemme kanssa.

Olemme tutustuneet muutamiin paikallisiin, kaikki ovat meille erittäin mukavia ja avuliaita. Saimme jopa kutsun päivälliselle jonain sunnuntaina. Ja suunnitelmissa on yhteinen rantareissu! He jaksavat myös huolehtia siitä, ettemme polta itseämme auringossa... suojakertoimen kuuluisi olla ainakin 80, emmekä saisi olla varttia kauempaa auringossa, koska olemme niin valkoisia.

Linda sai taas uudet kengät. 

Taskussa poltteli internetyhteys, ja päätimme suunnata kämpille kertomaan matkastamme kaikille... facebookkia unohtamatta.

 Huomenna suunnitelmissa on tutustua bussilinjoihin ja turistialueeseen sekä hankkia kunnon rusketus, jottemme itse näyttäisi niin turisteilta. Lähdemme ehkä myös illalla tutustumaan paikalliseen juomakulttuuriin Ronin kanssa.

<3: Nikka & Pikka